28.1. Kariston ala-aste

Kariston ala-aste on Lahden kaupungin uusimpia koulurakennuksia ja itse asiassa sen rakentaminen on vielä kesken. Suun terveydenhuolto on saamassa sinne oman, kahden hoitohuoneen hoitolan palvelemaan alueen asukkaita ja koululaisia, mutta siitä ei nyt vielä tässä vaiheessa ollut mitään apua, kun vastaan asettui Kariston koulun parhaimmisto haastamaan Pekko Pelikaanin johtaman miehistön vahvistettuna suun terveydenhuollon omalla sankarilla, Kake K. Kiilteellä.

Sää oli täydellinen "pipolätkän" pelaamiseen. Pakkasta oli kevyesti kuuden asteen verran miinuksen puolella, mutta lumipyry asetti omat haasteensa pelaamiselle. Alku meni ihmetellessä kun Fazerin paikalle tuoma Xylimaxin ksylitol-teltta oli ottaa tuulta allensa ja lähteä tuulen puuskan mukana suuntanaa Ozin ihmemaa, mutta onneksi telttapainoiksi saatiin nopeasti viritettyä Novellen kivennäisvesi-korit, jotka pitivät teltan paremmin paikoillaan tuulessa ja tuiverruksessa.

Jormakka, Isomäki ja Ylönen Tommin haastattelussa...

Opettajien vielä auttaessa ala-asteen pienimpiä saamaan luistimia jalkaansa tulivat paikalle Pelicans liigamiehistön kolme vakiokasvoa kirkkaimpana tähtenään nykyinen kultakypärä Pekka Jormakka. Fanilauma oli heti valmiina piirittämässä suosikkejaan, mutta pienen alkutohinan ja -ihmettelyn jälkeen miehet saatiin Tommin haastattelupisteelle kertomaan kuulumisiaan.

Tuttuun tapaan Tommi aloitti haastattelun tenttaamalla miehiä nuoruusiän liikunnasta ja kävi ilmi, että joukkuelajit yleisestikin ovat olleet herrojen mieleen. Jormakka pelasi jalkapalloa vielä 16-vuotiaaksi asti kunnes veljien suosima kiekko vei mennessään. Isomäki oli pelannut myös lentopalloa ja Ylöselle hiihto oli ollut mieluisa harrastus jääkiekon ohessa. Blogin innokkaimmille pikkukiekkoilijoille tiedoksi siis: kannattaa harrastaa monipuolisesti useita eri liikuntalajeja.

Suun terveydestä pari kiperää kysymystä: Isomäki ja Ylönen tunnustivat reilusti olevansa kahden harjauskerran (aamuin illoin) miehiä, mutta Jormakka epäili olevansa hieman laiska ja pyrkivänsä kahteen pesuun mahdollisuuksien mukaan. Kake K. Kiille kävi antamassa Pekalle hammasharjan muistutukseksi. Hammaslääkäripelkoakin taisi Pekalla hieman olla (hienoa että sen uskaltaan tunnustaa ääneen, iso käsi siitä hyvästä), mutta Kaken rohkaisun myötä lupautui tulemaan näytille Lahden suun terveydenhuoltoon kutsun tullessa. Isomäen etuhammas on ottanut hieman osumaa tällä kaudella pelin tuoksinnassa ja hänellä onkin jo suunnitelmissa hakeutua laittamaan se kuntoon kunhan kauden pelit vain päättyvät.

... ja lämärikisassa

Lämärikisassa lähdettiin tuttuun tyyliin kolmen yrityksen myötä liikkeelle järjestyksessä Jormakka, Isomäki ja Ylönen ja keskinäinen tulos saatiin seuraavanlaiseksi:

1. Isomäki 138 km/h
2. Jormakka 136 km/h
3. Ylönen 125 km/h*

*Blogin kirjoittaja varaa oikeuden muistaa Ylösen lukema väärin.

Kariston ala-aste vs. Pekko Pelikaani All Stars.

Kahden ottelun tappioputken myötä Pelicans vaihtoi aloittavaa maalivahtia ja Kake K. Kiille siirrettiin sivuun innokkaan Kariston ala-asteelta lainaan saadun maalivahdin myötä ja näin ollen Kake pääsi kokeilemaan lahjakkuuttaan kenttäpelaajana. Ottelu alkoi tuiverruksessa ja pyryssä ja tennispallon pyörähdettyä kerran ympäri pakkaslumessa, se oli muuttunut valkoiseksi ja, suomen kielellä, näkymättömäksi. Ainakin Kaken silmään.

Peli alkoi toisintona Myllypohjan pelistä. Aloitusvoitosta Kariston lapset karkasivat läpiajoon Pekko Pelikaanin ja Kake K. Kiilteen ihmetellessä puolustajina kumman tehtävänä olisi pitää keskilinja kiinni ja näinhän siitä purjehdittiin kuin kunniakujaa pitkin maalille ja pallo oli Kariston ala-asteen suureksi riemuksi Pelicans maalissa ennen kuin taukomusiikki oli edes hiljentynyt.

Tästä hieman ryhdistätyneenä päästiin uuteen aloitukseen ja tästä alkoi Kariston koulun tiukka väsytystaktiikka Pelicansin nurjeramiseksi. Pelin tempo pyrittiin pitämään kovana ja vaihdot lyhyinä jolloin pitkää vaihtoa pelaavat Pelikaanit joutuivat koko ajan pistämään parastaan pysyäkseen Kariston yritteliään ja työteliään joukkueen perässä.

Totuuden nimissä on myös todettava, että ajoittain liigastarat sortuivat ajoittain melkoiseen namutteluun kentällä, mutta jos osaa, niin kait silloin pitää yrittää. Toisaalta yksikään ilmaveivi ei mennyt maaliin... HIFK:ssa  ilmaveivin yrittämisestä kuulemma saa sakkoja nykyään vaikka onnistuisitkin. Tiedä sitten paljon Jormakka joutuu seuran saunakassaan maksamaan epäonnistuttuaan kahdesti moisessa yrityksessä. Ehkä vain liigapeleissä tehdyt yritykset lasketaan?

Joka tapauksessa Pelicans onnistui punnertamaan peli tasoihin todetakseen vain ettei Pekko Pelikaanin ja Kake K. Kiilteen kannata pelata pakki-pakkia alimpina miehinä, jonka jälkeen tauolle päästiinkin kotijoukkueen 2-1 johdossa.

Toiselle puoliajalle mentäessä lumen määrä kentällä oli jo mykistävä ja tennispallo hukkui iloisesti kinoksien sekaan. Ilmeisesti junnut ovat tottuneet pelaamaan tällaisissa olosuhteissa, sillä toinen puoliaika oli aikamoista myllytystä Pelikaani päädyssä. Onneksi vahvistukseksi saatu maalivahti oli enemmän kuin mies paikallaan ja osasi kopata näyttävästi räpylällään show-miehen lailla palloja ja pitää huolen siitä ettei vanhanaikaisia pystynyt tähän maaliin tekemään.

Jotenkin kummasti peli kuitenkin meni niin, että kesken painostuksen Pelikaanit karkasivat kahdella palaajalla läpiajoon ja lopulta peli olikin tasan. Mutta koko ajan vaihtoruletti pyöri Kariston hakiessa kuumia miehiä ja tyttöjä kentälle ja lopulta pitkän painostusjakson jälkeen Karisto tuuletti 3-2 johtomaalia, mutta Pelicans kultakypärä Jormakka oli eri mieltä ja hienon namuttelun jälkeen mies tarjosi ketjukavereilleen tekopaikan josta ei edes Kake K. Kiille olisi voinut erehtyä (jos vain olisi ollut mailoineen välissä) ja niin peli oli tasan 3-3 ja jatkoaika koitti.

Sen verran paljon Kariston koulu sisuuntui lopun tasoitusmaalista, että pelin väsyttämät Pelikaanit jotuivat raskain jaloin jatkoajalla ottamaan hyökkäysaaltoja kerta toisensa jälkeen vastaan ja ainoa asia joka piti pelin jatkumassa oli tulevaisuuden Antti Niemi Pelicans maalilla. Mutta kun tarpeeksi pitkää pääsee sota-alueelta yrittämään vapaasti, niin kyllä se pallo vain pomppii lopulta maaliin ja niin päästiin loppukättelyihin Kariston raikuessa omien voittoa.

Pelin jälkeen moni sai haluamansa nimmarin, kävi arvaamassa Kake K. Kiilteen mailan alkuperäistä omistajaa (ja pokkaamassa hammasharjaa palkinnoksi) sekä kävivät hakemassa suun terveydenhuollon ja Pelicansin yhteistyökumppaneiden tarjoamia ksylitol purukumeja sekä kivennäisvettä pahimpaan janoon tiukkojen pelien jälkeen.

Huomenna Renkomäen kenttä ja uudet pelit. Jos vaikka Pelikaanien tappioputkelle keksittäisiin vastalääkettä? Vastus ainakin on kova. Näin ennakolta vakoiltuna.

Lahti. Kiekkokaupunki.