29.1. Renkomäen ala-aste

Pelicansin härkäviikko jatkui  tiistaina sumuisessa suojasäässä kohti Renkomäen koulua, jonka kustannuksella pyrittiin saamaan valkopaitojen orastava tappioputki poikki. Koululla meitä tervehti loistavassa kunnossa ollut jää, joka suorastaan houkutteli vetämään luistimia jalkaan ja nauttimaan talviurheilusta parhaimmillaan. Puolen päivän aikaan valtakunnan ykköslajin mestaruusliigan hallitseva hopeajoukkue alkoi virittellä omia rakennelmiaan kaukalon ympärille Renkomäen koululaisten yhtyessä luistimet jalassa ilon pitoon.

Pienen alkuhämmingin jälkeen Pelicansin B-junioreiden vastuuvalmentaja Tommi Niemelä sai sound checkin toimimaan vaihdettuaan mikrofonia pariin otteeseen ja tapahtuma pääsi varsinaisesti vauhtiin päätähtien saapuessa paikalle.

Sopanen, Männikkö, Korpikari

Vili Sopanen sai vanhana lahtelaisena kunnian johdattaa Pelicans trion innokkaiden fanien silmien eteen joista innokkaimmat olisivat jo tässä vaiheessa halunneet nimmarit itselleen. Pienten silmien ja korvien kuunnellessa Sopanen kertoi nuorempana olleensa ahkeramman puoleinen hiihtäjä kun Korpikari ja Männikkö muistelivat olleensa tiukan lajivalinnan edessä teini-ikäisenä jalkapallon ja jääkiekon välillä. Suomalaisen kiekkoilun ja ennen kaikkea nykyisen Pelicansin onneksi voidaan tässä vaiheessa sanoa, että lajivalinta meni herroilta oikein aikoinaan.

Suun terveys on erottamaton osa urheilijan arkea. Sopanen sanoi ilman muuta pesevänsä hampaansa kahdesti päivässä (aamuin illoin) Männikön säestäessä vierellä samaa. Korpikari sanoi pyrkivänsä kahteen pesuun, mutta ajoittain saattaa pieni unohdus sattua. Kuulostaa ihan inhimilliseltä ja pääasiahan kuitenkin on että parhaansa yrittää. Ei sitä voi enempää vaatiakaan... Hammaslääkärissä Korpikari käy kuitenkin mielellään kerran vuodessa Sopasen muistellessa itse käyneensä viimeksi pari vuotta sitten ja ottavansa muistutuksesta nyt opiksi ja hakeutuvansa suun terveyden vastaanotolle.

Blogin pitäjän sivuhuomio: tulokaskaudellaan pari vuotta sitten hammaslääkärikäynnin jälkeen Sopanen tälläsi myöhemmin illalla 2-1 voittomaalin ylivoimalla Lukon verkkoon Komarovin hankittua vastustajalle 5 minuutin jäähyn omalla panoksellaan... Eli Sopanenhan voisi hakeutua uudemman kerran vastaanotolle.... vink vink....

Lämärikisa

Koulukiertueen lämärikisa alkaa saada elämää suurempia intohimoja aikaiseksi Pelicans pelaajissa, mikä on vain yleisön kannalta hyvä juttu. Rightin pelaajana Sopanen pääsi aloittamaan kolmella yrityksellä ja saaden lopputulokseksi 141 km/h, millä herra siirtyi Pelicans joukkueen epävirallisen tuloslistan kärkipaikalle ohittaen Jan Latvalan kärkituloksen 140 km/h. Omalla vuorollaan Männikkö joutui antamaan tasoitusta lääkärin määräyksestä ja heitti omasta arsenaalistaan rannelaukauksia kolme kappaletta tutkaan saaden parhaimmallaan 98 km/h. Viimeisenä vuorossa oli Oskari Korpikari, jonka tehtäväksi jäi puolustaa puolustajien kunniaa kovimman laukauksen haltijana. Ja sieltähän se lähi! Renkomäen kiertuepäivän jälkeen uusi kärkilukema kirjoitetaan lukemin 143 km/h.

Tulokset:
1. Korpikari 143 km/h
2. Sopanen 141 km/h
3. Männikkö 98 km/h (rannelaukaus)

Myöhemmän pelaajien jutustelun seurauksena epäilemme kalibroinnin olevan tutkassa hieman pielessä, mutta emme kalibroi laitetta uudelleen jotta tulokset pysyisivät edes jotenkin vertailukelpoisena. Lisäksi myös säätila vaikuttanee jonkin verran tuloksiin. Komposiittimaila kun toimii hieman toisella tavalla 15 asteen pakkasessa kuin suojasäässä.... Eli tulokset ovat hyvinkin suuntaa antavia :)

Renkomäki vs. Pekko Pelikaani & kumpp.

Eli Pelicansin pelin teemana oli päästä kiinni omaan peliin. Jokaisessa pelissä oli vastustajlle annettu pari maalia eteen alun nukkumisen johdosta ja nyt keskityttiin terävämpään aloitukseen Kake K. Kiilteen palatessa Pelicans maalille ottelun huilaamisen jälkeen. Peli alkoikin poikkeuksellisesti kun heti ensimmäisestä aloituksesta ei tullutkaan läpiajomaalia Pelicans maalille vaan peli pysyi tasaisena ensi minuuttien ajan Pelicansin pyörittäessä peliä Renkomäen päädyssä Pekon toimiessa tuhlailijapoikana kerta toisensa jälkeen.

Sitten kesken painostusjakson kävi kuten kiekkokaukaloissa aina tapahtuu: jos et itse paikoista tee maalia, niin kaveri tulee ja tekee ja niin pallo päätyi Pelicans maaliin onnistuneen vastahyökkäyksen jälkeen Pekko Pelikaanin ja Kake K. Kiilteen pettyneiden katseiden kohdatessa toisensa muun Renkomäen tuulettaessa 1-0 johtomaalia .

Sopanen sisuuntui tappiotilanteesta ja päätti ottaa henkilökohtaiseksi asiakseen punnertaa tasoihin ja... Kyllähän se ammattimieheltä käy kun taivaan merkit vain osuvat kohdalleen ja pian oltiinkin tilanteessa 1-1. Tämän jälkeen alkoi taas tietynlainen ylimielisyys nostaa päätään Pelicans miehistöllä ja peräkkäisistä hyökkäyksistä Renkomäki kävi pommittamassa reikiä Kaken vartioimalle maalille ja tilanne oli nopeassa tahdissa 4-1. Onneksi Kake pitää hampaista parempaa huolta kuin maalistaan. Ennen loppua onneksi Pelicans sai toivetta paremmasta kun muutama sekunti ennen loppua numeroita kaunisteltiin lukemiin 4-2.

Toiselle puoliajalle saapui sisuuntunut Pelicans joka Pekko Pelikaanin ja Vili Sopasen toimesta pistivät pelin 4-4, mutta tässä vaiheessa Renkomäki turvautui salaiseen aseeseen joka oli vaihtoruletin pyörittäminen ja Pelicans pelaajien väsyttäminen harppuunahyökkäuksillä. Moneen otteseen pallo pelattiin Pelicansin tolppaan vain kiekkojumalien suodessa tilanne jatkui tasaisena, mutta hyvällä maalivahdillahan on myös onnea, vai kuinka Kake? Renkomäen puoleisessa päädyssä onnella ei ollut mitään tekemistä maalivahdin torjuntojen kanssa vaan siellä poimittiin pallo toisensa jälkeen räpylään komeimpana ryöstönä puhtaan one-timerin koppaaminen Sopasen lavasta lähdettynä Pekon pyörittäessä epäuskoisena päätään maalilla tilanteen jälkeen. Kaken onnea ei kuitenkaan kestänyt niin pitkään kuin olisi ollut Pelicans osalta suotavaa ja niin ottelun kääntyessä kohti loppuaan Kake esitti ensin komean torjunnan puolittaisen läpiajon päätteksi mutta antoi pahaksi onnekseen reboundin suoraan parhaalle maalintekosekotorille ja siitäkös kentän laidalle pakkautunut kihelmöivä jännitys purkautui riemuhuudon myötä Renkomäen karatessa 5-4 johtoon. Vielä varmuuden vuoksi pallo pistetiin kertaalleen poikittaissyötöstä Kaken selän taakse ja ottelu vaikutti ratkenneelta lukemin 6-4.

Tässä vaiheessa Pelicans piti aikalisän maalillaan Renkomäen tuulettaessa orastavaa voittaan ja vaihtaessaan pelaajia kentälle. Sen jälkeen pallo kiersi kenttää Pelicans pelaajalta toiselle Sopasen esittäessä kikkavarastoaan ja niin vain pallo runnottiin väkisin Renkomäen maaliin puoli minuuttia ennen loppua.

Lopun epätoivoisena tekona Pelicans otti vielä maalivahdinkin pois maaliltaan hakien tasoitusta epätoivon vimmalla. Lopun hetkillä Renkomäki karkasi vielä pallonriiston seurauksena läpiajoon ja niin niitattiin ottelun lopputulos 7-5 tyhjään Pelicans maaliin.

Renkomäki juhli, Pekon johtama miehistö otti jo neljännen kerran pataan tällä kiertueella. Toivottavasti  Pata saa pataansa myöhemmin tällä viikolla. Moni koululainen olikin matkalla peliin perjantaina haastattelujen perusteella, joten hallilla tavataan.

Nimmareiden, purukumien ja vesien myötä, seuraavaan kertaan eli jo huomenna karavaani kohtaa Mukkulan koulun Mukkulan koulun kentällä klo 12:30 alkaen.

Loppuun vielä Oskari Korpikarin mietteitä pelin jälkeen.

Lahti. Kiekkokaupunki.